Rakkauteni moottoriurheiluun on aina ollut tiiviisti sidoksissa ajopelien maailmaan. Lapsena seurasin moottoriurheilua ja etsin pelejä, joissa oli samoja autoja ja ratoja. Esimerkiksi Gran Turismossa kokeilin Japanin Super GT -sarjaa ja opettelin ajamaan erilaisilla autoilla.
Valitsin kilpa-autokseni Ginetta G40:n, joka oli täydellinen aloittelijalle. Vaikka autossa oli vain 135 hevosvoimaa, se opetti minulle paljon ilman kuljettajan avustuksia. Olin huolissani siitä, että oikea kilpa-autoilu saattaisi pilata simulaatiokokemukseni, mutta todellisuudessa se sai minut arvostamaan simulaatioiden realismia entisestään.
Kilpailutaitoni olivat keskimääräisiä, ja huomasin, että taidot olivat samanlaisia kuin verkkokilpailuissa. Simulaatiopelit auttoivat minua oppimaan ratoja, joilla en ollut aiemmin ajanut. Esimerkiksi Snettertonin ajaminen iRacingissa auttoi minua tekemään oikeita linjoja radalla.
Valitettavasti kilpailunjatkaminen voi kestää, sillä Ginetta G56 GTA:n hankinta maksaa noin 100 000 puntaa. Mutta voin silti nauttia G40:stä Forza Motorsportissa ja Automobilista 2:ssa monilla kilparadoilla, joissa olen kilpailut.
Simulaatiokilpailu ei ainoastaan tue oikeaa kilpa-autoilua, vaan vahvistaa myös taitojani ja ymmärrystäni radasta. Vaikka oma kilpailuni on nyt tauolla, sim racing tarjoaa edelleen mahdollisuuden nauttia ja oppia lisää moottoriurheilusta.
