Segwayn tavoite oli kunnianhimoinen: tarjota vaihtoehto tilaville ja kömpelöille autoille kaupunkiliikenteessä. Ongelma oli, että ihmisillä oli jo monia käteviä vaihtoehtoja, kuten:
- Polkupyörät
- Skootterit
- Kävely
Segway ei tarjonnut merkittävää parannusta näihin verrattuna. Ensimmäisen sukupolven PT-malli saavutti maksiminopeutensa noin 16 km/h, ja sen kantama oli vain 16 km. Itse tasapainottava teknologia oli mielenkiintoista, mutta ihmiset osaavat jo itsenäisesti tasapainottamisen.
Segwayn ongelma oli myös sen imago. Se ei saanut ihmisiä tuntemaan itseään tulevaisuuden osaksi, vaan pikemminkin toimi kuin epäonnistunut turvatoimi. Yhtiön ennakoimat myynnit, 500 000 yksikköä vuodessa, eivät koskaan toteutuneet.
Vuonna 2009 yhtiö myytiin brittiläiselle liikemiehelle, joka valitettavasti kuoli Segwayn ohjaamisesta jyrkänteeltä. Tuotanto lopetettiin vuonna 2020, ja vain noin 140 000 Segwayta valmistettiin.
Segwayn tarina on varoittava esimerkki siitä, miten lupaavilta vaikuttavat innovaatiot voivat epäonnistua käytännön tarpeiden ja kuluttajien arvioiden vastaisesti. "Bigger than the internet"? Ei suinkaan – enemmän kuin Betamax, mutta onneksi vain historiaan jäänyt.
