Moni esitti tämän kysymyksen, jopa maailmanmestari Max Verstappen, joka ihmetteli tapahtuman konseptia. F1 75 oli show, jossa valot ja äänet ottivat vallan. Autot, joista suojapeitteet vedettiin pois, jäivät sivuosaan. Lavalla nähtiin myös musiikkiesityksiä, kuten Take That ja Jack Whitehall.
Ensimmäinen suuren luokan liveries-show herätti katsojissa ristiriitaisia tuntemuksia. Vaikka lippujen hinnat olivat korkeat, O2-areena myytiin loppuun. Auton värit ja muotoilut eivät olleet pääosassa, vaan ajajat – ne persoonat, joilla on omaleimaisia seuraajayhteisöjä. Tämä ei yllätä, sillä yleisössä oli enemmän nuoria ja naisfaneja kuin koskaan aiemmin F1:ssä.
Keskustelut ajajien kanssa olivat lyhyitä, ja Verstappen ei saanut puhua lainkaan. Tärkeintä oli kuitenkin, että yleisö näki suosikkiajajansa, kuten Lando Norrisin tai Charles Leclercin. Tämä näyttäisi olevan F1:n uusi suunta – ajajat ovat show’n tähtiä, ei auton teknologia.
F1 75 oli ennen kaikkea viihdetapahtuma, joka nosti ajajien merkitystä autonäytöksen sijaan. F1 ei enää ole pelkästään kiivasta kilpa-ajoa, vaan myös tarinoita ja henkilöitä kulisseissa. Verrattuna perinteiseen F1:een, tapahtuma oli askel kohti modernia, viihteellistä suuntausta, jossa fanit pääsevät lähemmäksi idoleitaan.
