Tapasin Jochen Massin vuosia hänen kilpauransa päättymisen jälkeen. Hetket hänen kanssaan olivat aina nauruntäyteisiä. Ensikohtaamisemme tapahtui Mercedes-Benzin 125-vuotisjuhlan aikana Stuttgartissa vuonna 2011. Mass saapui autonsa kanssa ja tervehti minua valloittavalla huumorilla: "Herr Liebermann!" ja käsittämättömällä saksalla. Korjasin häntä: "Yksi N vain." Hänen silmänsä välkähtivät ja nauroimme yhdessä.
Mass oli yleinen näky luksusautotapahtumissa, kuten Pebble Beach ja Goodwood. Yhteiset hetkemme näissä tilaisuuksissa olivat hauskoja. Kerran eräs ystävä kysyi, millainen James Hunt todella oli. Mass kertoi tarinan Huntin seikkailuista tavalla, joka ei ikinä pääsisi Hollywood-elokuvaan. Hän osasi hurmata yleisönsä.
Keskustelut Massin kanssa olivat aina unohtumattomia. Kerran joku kysyi hänen suosikkikilpa-autoaan. Kymmenien tarinoiden jälkeen hän kertoi, että Porsche 917:lla saattoi sutia 200 km/h vauhdissa – juuri sen, mitä kaikki halusivat kuulla.
Yhteinen keskustelumme hänen vieraillessaan Amelia Islandilla oli erityinen. Mass oli siellä kunniavieraana, mutta silti hän keskittyi kysymyksiin kirjoittamisestani. Hänen perheensä oli mukana, ja hän halusi parasta tyttärelleen, joka oli suuntaamassa journalismikouluun.
1990-luvulla Mass joutui ilmapalloseikkailussa ohjaamaan rikkoutuneen pallon Azorien lähelle. Kun pallo vaurioitui, hänen piti pelastaa kumppani hukkumiselta. Googlaamalla asiaa emme löytäneet tietoa, mutta hänen vaimonsa vahvisti tarinan. Nauru jatkui.
Jochen Mass ei ollut pelkästään kilpa-ajaja – hän oli persoonallisuus, joka osasi kietoa ympärilleen ystäviä huumorilla ja lämmöllä. Hänen tarinansa elävät yhä, ja vaikka hän on poissa, hänen muistonsa tuovat jatkuvasti hymyä. Nauru ei koskaan unohdu.
Liity uutiskirjeeseen saadaksesi uusimmat autoteollisuuden uutiset suoraan sähköpostiisi.
