Siinä missä monet kilpailijat hylkäsivät pyörät täysin, Motorhead luotti fysiikkamallinnukseen, joka edellytti mestarillista ajotaitoa. Pienikin virhe riitti murskaamaan haaveet kisavoitosta, mutta pelaajien ei sentään tarvinnut pelätä ohjuksia.
Pelin teknisiin erikoisuuksiin kuului mahdollisuus parantaa grafiikan sujuvuutta vähentämällä vastustajien määrää. Tämä toimi hauskana tapana esitellä peliä ystäville, vaikka alemmillakin kuvataajuuksilla se oli erittäin toimiva.
Motorhead yllätti pelaajat musiikkiraidallaan: sen sijaan, että soundtrack olisi täyttynyt raskaasta metallista, se painottui trance- ja elektroniseen musiikkiin. Tämä saattaa olla hämmästyttänyt 1990-luvun raskaan musiikin ystäviä, jotka kenties odottivat kuulevansa Lemmyä.
Yhteenveto: Motorhead yhdisti synkän tulevaisuuden vision ja vaativan ajofysiikan, tarjoten ainutlaatuisen pelikokemuksen. Vaikka sen maailma oli kaukana todellisuudesta, se kiehtoi pelaajia ja houkutteli kilpa-ajon ystäviä futuristisiin maisemiinsa.
